Uppopallokausi polkaistiin oululaisittain käyntiin Suomen Nivalassa
järjestetyssä Pohjanmaa cupin turnauksessa. Urheilujuhlan tuntua lannisti
hieman Vaasan Pyöriäisten poissaolo, mutta turnaus saatiin tästä huolimatta
vietyä kunnialla loppuun.
Oulusta Nivalaan matkasi hieman vajaa joukkue, sillä joukkueen
core-pelaajiin lukeutuvat Markus Sininen, Juho, Henri ja Janni olivat estyneet
seuran edustamisesta. Näistä takaiskuista huolimatta autoihin sulloutui
yhdeksän raavasta peluria. Joukkue saapui klassiseen tapaan altaalle kolme
minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua. Kyseisellä taktiikalla tavoitellaan
rasittumisen minimointia -alkulämmittelyhän on lopusta pois.
1. Ottelu: Oulu-Kokkola 0-1
Kokkola oli saanut jalkeille pari miestä (naista??) suuremman joukkueen. Perinteisesti
Kokkola tunnetaan taitouppopalloa pelaavana joukkueena jossa yhdistyvät
nuoruus, vanhuus, taito, paino, alipaino, kokemus, nuoruuden into, rappio ja
hienot räpylät. Viime kaudella emme pystyneet vastaamaan kyseisen vastustajan
otteisiin, ja parhaimmillaan ylsimme ainoastaan tasapeliin.
Ensimmäinen erä lähti käyntiin Vesimiesten huolellisesta valmistautumisesta
huolimatta Kokkolan Merisaukkojen pyörityksellä. Vesimiesten otteita leimasivat
surkeat (jopa todella surkeat) syötöt, laiska vapaiden paikkojen hakeminen ja
yhtenevä uimahousujen väri. Käytännössä koko erä pelattiin Vesimiesten
kenttäpuoliskolla, ja vastustaja sai rauhassa keskittyä hyökkäämiseen. Jotain
hyvääkin ensimmäisestä erästä löytyi: Oulun Vesimiehet puolustivat uskomattoman
hyvin omaa koriaan. Tämä kyseinen ihmeellisyys oli joukkueen tuki ja kulmakivi
koko turnauksen läpi. Ensimmäisessä erässä tehtiin ainoastaan yksi maali
(Vesimiesten koriin), ja kiitos tiiviin puolustuspelaamisen tämä jäi ottelun
ainoaksi maaliksi.
Erätauolla käytiin läpi joukkueen täydellistä epäonnistumista hyökkäyspelin
saralla ja samaan hengenvetoon suitsutettiin puolustuksen timanttisuutta.
Erätauolla joukkueemme teki taktisen muutoksen ja siirsi Petrin
ajokoiraosastolle hyökkääjäksi ja Juha L tuli puolustajan paikalle rakentamaan
hyökkäyspeliä.
Toinen erä oli Vesimiesten näkökulmasta aivan päinvastainen ensimmäiseen
erään verrattuna. Pallo saatiin vastustajan kenttäpuoliskolle, syötöt löysivät
oikean osoitteen ja vastustajan maalille saatiin painetta. Ainoa mikä jäi
uupumaan erästä oli maali. Allekirjoittaneella oli erän paras maalintekotilanne
, mutta laiskan maalintekoharjoittelun vuoksi puolet lyhyempi ja kevyempi
Kokkolan maalivahti vei voiton säälittävän puolinelsson-yrityksen jälkeen.
Treeneihin mars.
Yleisellä tasolla ensimmäinen ottelu oli onnistunut ja ilmapiiri tappiosta
huolimatta oli hyvä. Varsinkin puolustuspelin onnistuminen toi luottoa tuleviin
peleihin.
2. Ottelu: Nivala - Oulu 0-8
Toiseen otteluun jokuueemme lähti nälkäisenä tappiollisen pelin jälkeen.
Etukäteen tiesimme vastustajan pienempikokoiseksi ja karvattomammaksi mutta
silti lähdimme otteluun varovaisesti puolustuksen kautta.
Ensimmäinen erä näytti suunnan ottelun kululle: tiukka myötäkarvaus ja
aggressiivinen hyökkäyspään pelaaminen tuotti vankan johtoaseman. Ja mikä
parhainta, useampi pelaaja pääsi avaamaan maalitilinsä. Olkoon huomion
arvoista, että Juha L teki hienon rankkarimaalin sekä Juha H avasi All-time
maalitilinsä.
Toisessa erässä päätimme keskittyä pelin pyörittämiseen vastustajan
päädyssä. Tällä tavalla haimme jo tuntumaa seuraavaan, huomattavasti tiukempaan
peliin Pietarsaarta vastaan. Erä meni suunitelmien mukaan ja kaikki saivat
onnistuneita syöttöjä ja pallon suojauksia aikaiseksi. Loppusummerin soidessa
taululla olivat lukemat 0-8 ja kaikki aloittivat valmistautumisen päivän
viimeiseen otteluun.
3. Ottelu: Oulu - Pietarsaari 1-0
Päivän viimeisen ottelun ennakkoasetelma oli kutkuttava, sillä keskinäiset
ottelut näiden joukkueiden välillä olivat olleet tulisia ja joskus jopa
tasaisia. Pietarsaari on Kokkolan tyylinen joukkue, paitsi että heillä on
tuplasti ikää ja painoa. Ikä -ja ruumiinrakenteellisesti siis kaltaisemme
joukkue. Edellisistä kohtaamisista Pietarsaari oli poistunut altaasta
voittajana -poikkeuksetta. Joukkueellamme oli todella hyvä lataus päällä, ja
usko puolustuspeliin ja omaan pelitaktiikkaamme oli korkealla. Petrin sanoin:
"Kaikki tekee vaan parhaansa." Siinä oli ottelun motto, yhtään ei
tarvitsisi säästellä.
Summerin soidessa peli alkoi varsin kiihkeänä ja peli pyöri molemmissa
päissä. Omaa hyökkäyspeliämme leimasi pallon rauhallinen pyöritys vastustajan
hyökkäyspäässä sekä aggressiivinen myötäkarvaus. Vastustaja tuli maalillemme
hanakammin, mutta tiivis puolustus sai pidettyä maalimme puhtaana.
Toiseen erään päätimme lisätä aggressiivisempia ajoja maalille, muutoin
taktiikka pysyi samana. Käytännössä taktiikka tuotti tulosta, sillä saimme
useampia vaarallisia tilanteita vastustajan maalille ensimmäiseen erään
verrattuna. Vääntö jatkui kuitenkin hyvin tasaisena toisen erän
loppuminuuteille asti. Viimeisilllä minuuteilla saimme kovan paineen
vastustajan korille, jossa useampi aalto toisensa perään yritti murtaa
pietarsaarelaisten puolustuksen. Lopulta pallo leivottiin joukkueen
toipilaalle, Markus Vihelälle, joka kiitti joukkuetovereidensa työstä ja upotti
pallon tyhjään koriin mylläkän jälkeen. Tätä seurasi villit tuuletukset ja
tunteen purkaukset, jotka koituivat melkein Vesimiesten kohtaloksi, sillä
Pietarsaaren lähtiessä viimeiseen hyökkäykseen, altaassa oli kolme oululaista
(pelit voitaisiin opetella pelaamaan loppuun saakka). Viimeiset hetket
ottelusta olivat kiivasta mylläkkää Oulun korilla, joka onneksemme päättyi
pallon riistoon, tilanteen purkautumiseen ja lopulta loppusummeriin.
Ottelu toi altaallisen lisää itseluottamusta koko joukkueelle, ja oli upeaa
nähdä, että pystymme pelaamaan tasaväkisesti näin taitavan joukkueen kanssa.
Loppukaneetti
Turnauksen loputtua joukkue suuntasi Ylivieskan ABClle voittokahville, jossa
toisia taputeltiin selkään oikein urakalla. Turnauksen lopputulos ja
joukkueemme korkeatasoinen peli tulivat rehellisesti sanottuna yllätyksenä,
mutta samalla piristysruiskeena. Ensimmäistä kertaa voi rehellisesti sanoa
joukkueen pelanneen oikeaa uppopalloa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraavaan
turnaukseen.
-Mikko T.